Upseeriston edustajia

Alkuaikana kun kaikki oli levällään kun Mantan munat, mistään ei ollu varmaa tietoa ja järjestelmä oli vielä aivan hajallaan, tuli meidän OPSiin (operaatio- ja viestiliikennekeskus) sit mitä ihmeellisimpiä kysymyksiä. Prikaatin suunnasta tuli radiolla jostain miinanraivauksesta yhtäkkiä kyselyitä. Sit kun rupes ettimään vastauksia, niin komentaja oli jossain reissusa, pupsia ei ollu missään, huoltopäällikköä ei ollu missään, OPSin päällikköä ei ollu missään. Aluks piti niinku pitää tiukasti siitä kiinni, että pataljoonan operatiivisesta johdosta ois aina joku ollu paikalla. Mutta kun ketään ei löytyny mistään, niin semmonen asia mistä ei tienny hevon helvettiä, niin piti sinne sit jotain säveltää.
    Puujakkaralla alotettiin tuola. Sit saatiin näitä toimistotuoleja. M. kun niissä istu vähän aikaa, niin niissä oli kaikissa pyörät lintassa... sit pitkän ruinaamisen jälkeen saatiin se nahkatuoli tonne. Niin pohja poikki alta aikayksikön. Nyt on sininen tuoli. Se nahkatuoli oli kyllä vihoviimenen värkki.

OPS oli tossa teltassa korjaamohallissa aluks. Sillonhan siinä oli päivystämässä oikeestaan koko päällystö mitä täällä oli paikalla, kun oli aluks niin vähä porukkaa. Aluks oli yhteydet helevetin olemattomat. Mut sit kun rupes antennit nouseen niin... mikäs se oli... tää siirtymiskäsky, kun laitettiin faksilla Niinisalosta tänne etujoukolle, niin makso balttiarallaa tuhat viisisataa se faksin lähettäminen. Noin 45 markkaa minuutti, ja kesti joitakin minuutteja. Ja sit täällä päässä odottivat silmät tapillaan, että vieläkö tulee. Neljään, viiteen kertaan jouduttiin ottaan uudestaan, kun se aina körmähti sit välillä. Sivuja oli joku 38 tai jotain. Se kesti reilu puoli tuntia se lähettäminen. Mä olin Niinisalon päässä ja aina sit soitin ja kysyin, että saitteks te yhtään sivuja, ja pojat sano, että joo, siihen asti tuli. Niksulan aikaan tuli kyllä soiteltua. Päivittäin soiteltiin tänne.
-    Ainoo mahdollisuus oli toi satelliitti. Täältä kun soitti, niin joku kerto, että 160 kertaa joutu yrittään ennenkun pääsi läpi. Jostain ruotsalaisten kautta. Kyl siinä kundi istu. Sit tuli hirvee huuto et:”HAAAA! Pääsinpäs!”. Mutta siinä se miestä koettelee.
    OPS täällä on huomattavasti helpompi työn puolesta ollu, kun Libanonin OPS. Tää on semmosta liikennepoliisihommaa, ei tarvi operatiivista kovin paljoo. Muutama kerta oli joku vähän niinku tilanne päällä. Semmosia purskeita. Vähän heiluu ja sit on homma ohi. Toisaalta, parempi kyllä, että mitään ei oikein oo sattunu. Työ on kyllä aika puuduttavaa. Kuitenkin pitäs pitää se sama valmius, et jos jotain tapahtuu. Viikkotolkulla samaa rutiinipyörittämistä. Pääsee terävyys kärsiin.
    Meillä oli alussa neljä miestä tossa, sit myöhemmin tuli näitä yövuorolaisia. Mutta ei ne kaikki aina... M. teki omia juttujaan ja Å:lla oli niitä omia hathathat- touhujaan. Kahteen mieheen me sit painettiin M:n kanssa. Kerran joutu oleen kaks vuoroo peräkkäin kun tiedustelulle oli sattunu pieni käpsy siinä. Ne oli unohtanu. Eikä löytyny selvää miestä sit enää siihen hätään. Viistoista tuntia.
-    Aina löytyy jotain tekemistä öisin, jos sä haluut tehdä jotain. Jos ei muuta, niin ottaa ämpärillisen vettä, panee siihen vähän pesuainetta ja moppaa esimerkiks lattian. Sen kun tekee sillai suhtkoht hyvin, niin siihen saa kaks tuntia meneen ihan reippaasti.
-    Tietokoneessa on kyllä pelejä mutta mää oon pelannu ne jo helmi-maaliskuussa. Ei niitä enää oo jaksanu pelata.
-    Siihen leipääntyy hyvin äkkiä kun se sama pallo pomppii seinästä seinään - döm, döm, döm. Yhen pelin Tetristä pelasin viime viikolla taas pitkästä aikaa.

Seuraava tarina