Upseeriston edustajia

Ei nää YK- tai Natohommat vaikuta sotilaan urakehitykseen suoraan positiivisesti, muuta kun kokemuksena. Kyllä ne on ne koulut ja kurssit jotka vaikuttaa. Seuraavaan missioon tai seuraavaan tehtävään se vaikuttaa. "Aha, tuo on ollut komppanian päällikkönä. Lähtee sinne siihen ja siihen hommaan seuraavaksi". Mutta ei tuu rautaa kaulaan jos on ollu täällä.
    Lähtökohta on Suomessa tällä hetkellä se, että odotetaan mahdollisimman paljon, että päällystö kävis heittään yhden keikan nimenomaan tän kokemuksen vuoksi. Oppis niinkun... tulis... oppis reserviläisten kanssa toimiin, ja vieraissa olosuhteissa. Tää on hyvvää kokemusta nuorille miehille. Että tullee toimeen. Jollei täällä pysty reserviläisiä johtaan, niin ei pysty sielläkään. Jos sota syttyy niin... jos ei näiden kanssa pysty toimiin jotka on jollakin tapaa valittu tänne, läpässy jonkinlaisen seulan, niin ei pysty johtaan sit sitä loppuporukkaakaan joka sieltä reservistä riviin tulee. Ei se aines ainakaan helpommaksi tule.
-    Ei sodan aikana tätä parempaa komppaniaa voi saadakaan. Tai jos tulis, niin sitten pitäis ruveta epäilemään. Saattas se näyttää tyylikkäältä. Saattas siä olla kavereita josta jokainen pumppaa penkistä 180 kiloo. Voimakkaita ja helvetin hyväkuntosia miehiä jotka ampuu vaan valioita. Sit kun lähetään taistojen tielle, niin... nyt kun tuntee noi miehet. Tietää suurinpiirtein mitä ne ajattelee... niin luottamuskysymys on se. Että voiko luottaa? Nää tuntee niin hyvin, että tietää mitä tapahtuu ensimmäisen tulikasteen jälkeen. Näihin voi luottaa. Ulkopuolinen tarkkailija kun kattelee tilannetta, niin niillehän sotilas merkitsee sitä, että kaikki on tiptop. Niissä suomalaisilla on ollu aina parantamisen varaa, ja tulee aina olemaan.
-    Siinä tulee semmonen vastarannan kiiski-tilanne. Jos pitää olla pikkusen tiptop ja esittää, niin sä rupeet esittää sitä huonointa minää. Napit menee enemmän auki, housut alkaa enemmän lököttää, ryhti mennee varmasti huanommaks.

Seuraava tarina